Fuchsia is the new black

Jaahas, jokohan sitä vihdoin yrittäis herättää tän blogin talviuniltaan. ATK-puoli alkaa vihdoin olla kunnossa, tajusin ehkä viikko sitten että kun hommasin ton uuden kameran, sain sen lisäks vuodeksi Adobe Creative Cloud -jäsenyyden vuodeksi. No, onneks myöhänen rekisteröinti oli loppujen lopuks ihan jees, koska jäsenyys on voimassa vuoden rekisteröitymispäivästä. Nyt voin siis sekä järjestellä, että pienentää ja muokata kuvat yhdellä ohjelmalla entisen värkkäämisen sijaan.

En tiedä voiko tätä talvea kutsua talveksi, mutta pari aika mieletöntä sääilmiötä on kuitenkin mahtunut tähänkin vuoteen.

Mun elämä tän blogihiljaisuuden aikana ei oo juurikaan poikennut normaalista. Koulua ja töitä. Takaraivossa jyskyttää lähestyvä tutkinto ja muutenkin se iänikuinen sun pitäis harjoitella -mantra. Tää vuosi on ollu totuttautumista muusikon arkeen, työ- ja kouluelämän yhdistämiseen ja oman jaksamisen rajojen etsimiseen. Kun tekee juttuja, joita rakastaa täydestä sydämestään, ja joissa kehittymiseen on palava intohimo, voi väsymys tulla joskus aika yllättäen puun takaa. Jokaisen orkesteriperiodin ja konsertin jälkeen alkaa välittömästi työ seuraavaa projektia varten, ja joskus sitä huomaamattaan melkein asuu koululla eikä tajua että nyt pitäis vähän hiljentää tahtia ettei pala loppuun. Mut ehkä kirjottelen näistä jutuista enemmän kun eka kouluvuosi loppuu :)

Mun tyyli on ollut vähän hukassa tän talven, mut ehkä se vähän kuuluu asiaan. Oman ongelmansa asuihin tuo myös se, että mun pitää pystyä soittamaan ne vaatteet päällä. Oon siis asunu mustissa pillifarkuissa ja noissa shortseissa. Yläosat oon yrittäny pitää vähän piristävämpinä, koska viimenen asia mitä haluan muutenkin masentavaan vuodenaikaan tehdä, on pitää masentavan värisiä vaatteita. Pirtsakan pinkki vähän aztec-henkinen paita on kirppislöytö viime syksyltä.

Tänä vuonna haluaisin myös elää hitaampaa elämää ja nautiskella, tehdä itse ja kierrättää enemmän, ja kuluttaa vähemmän. Ankean sohvan päällystin tuplatäkkiin tarkotetulla pussilakanalla (jolle ei oo käyttöä) ja sen sisään tungetulla vanhalla valkosella päiväpeitolla, jonka onnistuin joskus pilaamaan punajuurisalaatilla. Tuli kivan ja persoonallisen näköinen, me likes! Samaa sarjaa oli vielä isot neliönmalliset tyynyliinat, joista tuli uudet sohvatyynyt. Mielessä on pari muutakin tuunausideaa, joita en oo vaan saanu vielä aikaseks toteuttaa.

Olin kans joku hetki sitten kattomassa Pulmua, jota on kyllä aika paha ikävä välillä (varsinkin aamulla kun sanomalehdenkin saa lukea tylsästi ilman että toinen syö lehden, tai riehuu sen kans). Onneks Pulmulla on hyvä ja rakastava koti, ja jopa ihan uus kakskerroksinen häkkikin. Tommonen hellyydenkipeä laiskamato se on nykyään, röhnöttää vaan sohvalla rapsutettavana.

Mut joo, oon vähän ruosteessa tän kirjottamisen kans, joten ehkä tää riittää nyt tältä erää. Mun piti sanoo vaikka mitä, mut yllättäen pää on täysin tyhjä. Nyt meen nautiskelemaan sunnuntaista, meen ehkä hetkeks koululle treenaileen ja illalla mennään leffaan, johon aattelin varustautua semmosella about pään kokosella karkkipussilla.